Moraali on lihas, jota pitää treenata

Moraali on lihas, jota pitää treenata.

Tämä on yksi hienoimpia lauseita, jotka ovat jääneet elämään omassa ajattelussani, työssäni ja esityksissäni. Kuulin sen aikoinaan bisnesetiikan professorilta Guido Palazzolta ja olen omassa työssäni niin monta kertaa todistanut sen todeksi.

Mutta mitä sillä tarkoitetaan?

Meillä Pohjoismaissa on tapana ajatella, että ihminen lähtökohtaisesti osaa toimia oikein. Meillä on vahva demokratia, keikumme maaliman vähiten korruptoituneiden maiden listalla vertailuissa ja meillä on vahva luottamuksen kulttuuri työyhteisössä. Suomalaisen sanaan voi luottaa.

Siinä missä tämä kaikki on totta, saa se meidät helposti kuvittelemaan, että meillä ei olisi ongelmia. Että ihmiset osaavat toimia oikein käyttämällä maalaisjärkeä. Totuus on kuitenkin toinen. Organisaatiossa valtaa pitävät hiljaiset uskomukset ja epäviralliset säännöt saattavat osoittaa eri suuntaan kuin moraalinen kompassimme. Pahinta on, että helposti sokeudumme oman organisaatiomme hiljaisesti hyväksytyille toimintamalleille, vaikka ulkopuolelta katsottuna ne tuntuisivat vääriltä. Tarvitsemme vahvistusta sille, mitä oikein toimiminen on. Moraali todella on lihas, joka vaatii treenaamista.

Olemme toteuttaneet jo toistamiseen Nordic Business Ethics kyselytutkimuksen, jonka tavoitteena on tuoda esiin pohjoismaisessa työelämässä piileviä eettisiä epäkohtia – jotta meillä olisi parempaa, faktapohjaista dataa oikein toimimisen kulttuurin edistämiseksi. Miltä vuoden 2020 tulokset näyttävät?

Ongelma ei ole epäeettisyys – vaan se ettei siihen puututa

Suurin osa ihmisistä kohtaa työn arjessa epäeettiseksi kokemaansa käyttäytymistä – syrjintää, suosintaa, epäkunnioittavaa käytöstä, faktojen vääristelyä tai arvojen vastaista johtamista. Täydellistä työpaikkaa ei ole olemassakaan, joten emme tule koskaan pääsemään eroon tilanteista, jossa näitä tilanteita ei esiintyisi. Ongelma ei siis ole se, että epäeettisyyttä tapahtuu – ongelma on se, ettei siihen puututa. Tutkimuksemme mukaan 62% (Suomessa 56%) epäeettistä käyttäytymistä todistavista ihmisistä ei puutu tilanteeseen (47% vuonna 2019).

Mielenkiintoinen kysymys on tietysti, miksi tilanteisiin ei puututa. Ylimmän johdon merkittävin peruste on, etteivät he kokeneet tilannetta merkitykselliseksi. Esihenkilöiden kokemus oli, ettei puuttuminen ole heidän asiansa. Ja työntekijät puolestaan, ettei puuttuminen kuitenkaan muuttaisi mitään. Tällaisista kokemuksista muodostuva noidankehä on omiaan ruokkimaan kulttuuria, jossa ongelmat lakaistaan maton alle ja vaikeista asioista vaietaan. 

Maalaisjärjen käyttö ei riitä

Kyselymme tulosten mukaan johdolla on työntekijöitä ruusuisempi kuva oman organisaationsa eettisyydestä. Kun työntekijät eivät raportoi rikkeistä, niin esihenkilöt ja johto uskovat, että ongelmia ei ole. Monilla työpaikoilla ei tunnisteta epäeettistä käyttäytymistä eikä tiedetä, miten siihen pitäisi reagoida. 

Yleinen uskomus on, että työpaikoilla on jo liikaa sääntöjä. Kyselyn tulosten valossa uskallan kuitenkin kyseenalaistaa tämän: Yleisimmät epäeettiseksi koetut toimintatavat olivat sellaisia, joita pidettiin epäeettisinä, mutta niitä ei oltu säännelty yrityksen politiikan tai eettisen sääntöjen vastaisesti. 

Tuloksistamme käy hyvin ilmi tämä ristiriita käytännön toiminnan ja muodollisten arvojen välillä. Muodolliset rakenteet ovat avain työntekijöiden ohjaamiseen ja tukemiseen. Niiden viemiseksi käytäntöön tarvitaan resursseja kuten koulutusta, keskustelua ja vaikeiden asioiden esille tuomista. Helposti kuvittelemme, että ihmiset osaavat toimia oikein ja käyttää maalaisjärkeä. Tämä ei kuitenkaan ole totta. Tarvitsemme selkeitä sääntöjä, jotka tukevat oikein toimimista.

Onko pomo osa ongelmaa vai sen ratkaisu?

Monilta suomalaisilta työpaikoilta puuttuu ilmoituskanava tai vastuuhenkilö, jolle epäeettisestä toiminnasta voisi raportoida. Tilanne mutkistuu entisestään, jos epäeettisesti käyttäytyvä henkilö kuuluu yrityksen johtoon tai on esihenkilötehtävissä.

Monilla työpaikoilla ainut tapa raportoida rikkeistä on kertoa niistä omalle esihenkilölle. Tutkimusdata paljastaa kuitenkin, että esihenkilö on useimmiten mukana työntekijän epäeettiseksi kokemassa toiminnassa. Tämä on yksi syy, miksi työyhteisöissä tarvitaan uudenlaisia käytäntöjä. Suomessa vasta 14 prosentissa yrityksistä on vastuuhenkilö ja 7 prosentissa ilmoituskanava, jonka kautta voi raportoida epäeettisestä käytöksestä. Tilanne tulee dramaattisesti muuttumaan ensi vuonna, jolloin tuoreen EU direktiivin myötä jokaisen yli 50 henkeä työllistävän yrityksen tulee ottaa käyttöönsä ilmoituskanava.

Miten voisi kannustaa suomalaisia avaamaan suunsa ja tarttumaan epäkohtiin? Vastaus on yksinkertainen, mutta sen toteuttaminen vaatii aikaa, kärsivällisyyttä ja sitoutumista: Oikein toimiminen tulee tehdä mahdollisimman helpoksi. Organisaation on tehtävä selväksi eettiset pelisäännöt sen sijaan, että luotetaan sokeasti ihmisen kykyyn toimia oikein. Viestin tulee olla selvä: epäeettisen toiminnan esiin nostaminen kannattaa ja siitä jopa palkitaan.

Näin edistät eettistä työelämää omassa organisaatiossasi:

1. Tunnista omalle työyhteisöllesi relevantit eettiset riskit
2. Määrittele selkeät pelisäännöt
3. Viesti ja kouluta koko henkilöstö, erityisesti esihenkilöt
4. Varmista puolueettomat kanavat epäkohtien ilmoittamiselle ja käsittelylle
5. Palkitse oikein toimimisesta ja rankaise sääntöjen rikkomisesta
6. Johda omalla esimerkillä

Katso Nordic Business Ethics Surveyn lanseeraustilaisuuden tallenne: https://livekatsomo.fi/nbe.

———

Nordic Business Ethics Surveyn tavoitteena on luoda keskustelua Pohjoismaalaisessa työelämässä siitä miten eettisyys toteutuu työn arjessa. Kyselyyn ovat vastanneet työssä käyvät ihmiset Norjassa, Suomessa, Ruotsissa ja Tanskassa (n=4200). Hanke toteutettiin ensimmäistä kertaa vuonna 2019 saaden erinomaisen vastaanoton mm. mediassa ja Pohjoismaisissa johtoryhmissä. Kyselyn on tuottanut Nordic Business Ethics -yhteisön perustajat Niina Ratsula ja Anna Romberg. Raportti löytyy osoitteesta www.nordicbusinessethics.com