Rationalisointi on nykyajan synninpäästö
Mikä meitä estää toimimasta väärin? Jos unohdetaan tästä kirjoituksesta oikeasti pahat ihmiset ja keskitytään meihin tavallisiin hyvää tarkoittaviin ja lainkuuliaisiin ihmisiin, niin isossa kuvassa tietysti ymmärrys oikeasta ja väärästä. Useinhan pohjalla on perikristillinen ajatus ”tee muille niin kuin haluaisit itsellesi tehtävän”. Ajatuksena se on yksinkertainen ja kaikki ymmärtävät varmasti mitä lause ajaa takaa. Ajatukseen kuitenkin liittyy valtavasti sokeaa luottamusta siitä, että muut jakavat saman ajatuksen. On tavallaan hurjaa, että samalla, kun teemme naapurikyttäyksestä taidetta, perustamme koko elämämme pohjan luottamukseen umpivieraita ihmisiä kohtaan. Luottamuksesta on kuitenkin osoituksena systeemi, jota me kutsumme demokraattiseksi yhteiskunnaksi.
Yhteiskuntamme toimii niin kauan, kun kukaan ei aja pelkästään omaa etuaan – on annettava, jotta voi ottaa. Vaikutusvallan väärinkäyttöä oman edun tavoittelemiseksi kutsutaan korruptioksi. Korruptoituneesta systeemistä maksavat kaikki muut, paitsi se pieni joukko, joka nauttii sen hedelmistä.
Uhriton rikos?
Monesti korruptiolla ei ole selkeää uhria – vakuutuksesta ei haeta korvauksia, sairaalaan ei tarvitse mennä eikä hautajaisia pidetä. Koska korruptiolla ei usein olekaan konkreettista uhria, pahimmassa tapauksessa kaikki jopa näennäisesti tuntuvat voittavan. Korruption uhreina ovat kuitenkin meille kaikille tutut perusarvot, kuten luottamus, reilu kilpailu, tasa-arvo ja ihmisoikeudet. Korruption rehottaessa ne nakertuvat pala palalta, jättäen jälkeensä kokemuksen epäoikeudenmukaisuudesta.
Jos korruptio nousee julkisuuteen asti se herättää tunteita: epävarmuutta, luottamuspulaa ja jopa vihaa. Nämä tunteet harvoin kuitenkaan johtavat mihinkään. Verovaroja käytetään huolimattomasti, poliitikot jatkavat hommiaan (jos ei samassa pestissä, niin jossain muussa luottamusvirassa) ja yritykset tavoittelevat yhä isompaa tulosta seuraavallakin tilikaudella. Asioina nämä ovat monelle meistä liian isoja ja abstrakteja. Sitä paitsi mitä minä asialle voisin edes tehdä, kun en liity edellä mainittuihin mitenkään? Isossa kuvassa en kovinkaan paljoa, mutta oman tontin hoitaminen on tärkeää. Oikeusvaltion rapautuminen on uhri, jota kukaan meistä ei halua kokea. Asia, jota ei tule ajatelleeksi, kun maksaa siivoajalle pimeästi.
Miksi valehtelemme itsellemme?
Me emme ainoastaan sokeudu oman edun tavoittelemiselle, kun yritämme saavuttaa tavoitteitamme ja luoda uraa, vaan me myös järkeistämme omaa toimintaamme. Saara Huhtasaari kuvaa blogissaan osuvasti, että ”rationalisointihan on minän puolustuskeino –defenssi, psykologinen mekanismi, jonka avulla henkilö keksii itselleen edullisen, järkevältä tuntuvan, mutta virheellisen selityksen ahdistavalle asialle, toisin sanoen henkilö selittää asiat oman edun mukaiseksi”. Oma kestosuosikkini on se, että saman verran kaloreita minä saan riippumatta siitä, syönkö suklaalevyn kerralla vai palan päivässä. Siunaan ja oikeutan epäterveelliseksi tietämäni toiminnan keksimällä itselleni pätevän kuuloisen selityksen. Lakiahan tässä ei rikota, mutta vahinkoa koituu siitä huolimatta. Rationalisointi on lyhytnäköisyyden riemuvoitto, koska perspektiivin laajentuessa valheemme eivät kantaisi.
Mielemme taistelee biologisen itsekkyyden ja sosiaalisen oikein toimimisen ristiaallokossa, johon rationalisointi tarjoaa helpotusta. Käännämme huonoa omaatuntoa tuottavan asian positiiviseksi ja usein vielä asiaksi, jolla korjaamme jonkun muun meitä kohtaan tekemää vääryyttä. Näin oikeutamme itsellemme ei pelkästään valkoisia valheita, vaan myös rikollista toimintaa. Useat valkokaulusrikolliset aidosti ajattelevat toimivansa oikein, kuten Enronin talousjohtajana toiminut Andy Fastow, joka seurauksista huolimatta uskoi pitkän aikaa, ettei hän ollut tehnyt mitään väärää. The Behavioral Code – the hidden ways the law makes us better … or worse -kirjan oppi onkin, että emme todellisuudessa toimi niin eettisesti, kuin kuvittelemme ja yliarvioimme toimintamme, kun kohtaamme eettisesti hankalan tilanteen.
Siinä missä jokainen meistä antaa istumapaikan bussissa sitä enemmän tarvitsevalle, emme mieti niitä muita nuoria, jotka ansaitsevat ensimmäisen kesätyöpaikan ihan yhtä paljon, tai jopa enemmän, kuin oma lapsemme.
Miksi emme tunnista korruptiota?
Haluatko kuulla lisää ajatuksia korruptiosta ja sen tunnistamisesta? Ota kuunteluun Moraalit(on)-podcast, jonka tuoreessa jaksossa keskustellaan korruptiosta, sen tunnistamisen vaikeudesta ja näkyväksi tekemisestä.
