5 tapaa tuhota yrityskulttuuri

5 tapaa tuhota yrityskulttuuri

Tämä kirjoitus on julkaistu alunperin Bonfire -bisnesmediassa 4.4.2018

Yrityskulttuurilla on valtava merkitys yrityksen menestykselle – niin hyvässä kuin pahassa. Ylin johto ja muut auktoriteetit omilla johtamiskäytännöillään luovat yrityskulttuuria, joka kertoo miten täällä toimitaan. Kulttuuri kertoo meille usein paremmin kuin kirjalliset säännöt siitä, mikä täällä on sallittua ja mikä ei, minkälaisesta toiminnasta palkitaan ja minkälaisesta rankaistaan.

”Kulttuuri kertoo meille usein paremmin kuin kirjalliset säännöt siitä, mikä täällä on sallittua ja mikä ei.”

Paperiset vs. todelliset arvot Helposti listaamme yrityskulttuurin kulmakiviksi yhdessä määritellyt arvot ja kirjalliset toimintasäännöt. Todellisuudessa näillä ei ole mitään tekemistä kulttuurin kanssa, mikäli ne eivät kuvasta organisaation arkista toimintaa. Ennen kun voimme siis puhua arvoista, meidän tulee ymmärtää miten asiat voivat mennä pieleen.

Organisaatioilla, jotka ovat päätyneet eettisiin skandaaleihin (Siemens, Volkswagen, FIFA, Wells Fargo, Enron ja lista jatkuu), on lähes järjestäen ollut huolella laaditut arvot ja eettiset ohjeistot. Mutta nämä menettävät merkityksensä, ellemme ymmärrä mikä todellisuudessa ohjaa ihmisten käyttäytymistä organisaatiossa. Kulttuurin kannalta kirjoitettuja sääntöjä oleellisempaan rooliin nousevat kirjoittamattomat säännöt.

Bad apples?

Kun asiat menevät pieleen, katse kääntyy ensin usein yksittäisiin johtajiin (bad apples). Tarkastellessamme edellä mainittuja yrityksiä, tai monia muita organisaatioita, jotka ovat viime vuosina joutuneet kyseenalaiseen valoon johtamiskäytäntöjensä vuoksi, emme kuitenkaan pysty selittämään tapahtumia katsomalla ainoastaan kyseisten yritysten johtajia. Vastaus skandaaleihin löytyy yllättävän usein yrityskulttuurista, ei yksittäisten henkilöiden yksittäisistä teoista.

Nyt pääsemme kiinnostavan kysymyksen äärelle: Mitkä kulttuurilliset tekijät ovat tyypillisesti läsnä yrityksissä, jotka ovat päätyneet eettisiin skandaaleihin? Tässä viisi vinkkiä, miten luoda mahdollisimman epäterve kulttuuri. Nämä tekijät perustuvat henkilökohtaisiin havaintoihini, keskusteluihin yritysetiikan asiantuntijoiden kanssa sekä ammattikirjallisuuteen (listaan loppuun myös muutaman viitteen).

1. Epärealistiset tavoitteet

Jostain syystä meillä ei ole tapana kyseenalaistaa yritysten menestystä. Monen väärinkäytösskandaalin takaa löytyy kuitenkin tilanne, jossa organisaatio tai sen osa on luonut menestyksensä vilpillisin keinoin. Taustalta löytyy lähes poikkeuksetta paine saavuttaa ympäristön tai johdon asettamat tavoitteet.

”On olemassa piste, jossa motivaatio muuttuu epätoivoksi.”

Kuvittelemme helposti, että motivoitunut henkilöstö tarvitsee vaativia tavoitteita. Samalla meidän tulisi kuitenkin myös ymmärtää, että on olemassa piste, jossa motivaatio muuttuu epätoivoksi. Tässä pisteessä asettamamme tavoitteet eivät ole enää realistisin tai eettisin keinoin saavutettavissa. Mitä enemmän luomme paineita saavuttaa (epärealistiset) tavoitteet, sitä kovemmin ihminen koittaa löytää keinoja tavoitteiden saavuttamiseen. Joskus tämä vaatii mutkien oikomista.

2. Yksilön saavutusten korostaminen

Sisäinen kilpailu on hyvästä – tiettyyn pisteeseen saakka. Ylikorostamalla yksilön suoriutumista ja menestymistä, saatamme luoda asetelmia, jossa kilpailu työkavereita vastaan muodostuu tiimityötä tärkeämmäksi. Tällainen asetelma voi pitkällä aikavälillä edistää kulttuuria, jossa työntekijät keskittyvät itseensä ja muiden päihittämiseen, yrityksen tavoitteiden ensisijaisen ajamisen sijaan.

3. Nöyryyttävä palautteenantokulttuuri

Terveeseen kulttuuriin kuuluu asianmukaisen palautteen antaminen puolin ja toisin. Enronin tapauksessa työntekijät, jotka tekivät kovaa tulosta, pitkiä päiviä, ja antoivat pomolleen kunnian tekemästään työstä, olivat “voittajia”, joita myös palkittiin avokätisesti. Toimintatapojen kyseenalaistajat ja myyntitavoitteiden saavuttamisessa epäonnistuneita olivat “luusereita”, joita pidettiin liian laiskoina, hankalina tai vain liian tyhminä Enronille. Kehityskeskustelut olivat julkisia tilaisuuksia, joissa huonoa suoriutumista pilkattiin. Enronin “rank and yank” politiikan mukaisesti vuosittaisessa vertaisarvioinnissa huonoiten pärjänneet 15–20 % erotettiin. Työntekijät käytännössä elivät jatkuvassa sosiaalisen nöyryytyksen ja työpaikkansa menettämisen pelossa. Tällainen tilanne helposti ajaa tavallisen ihmisen ”tekemään mitä vain selviytyäkseen”.

4. Ristiriitainen viestintä

Käytännössä jokaisella yrityksellä on arvot, jotka löytyvät toimiston käytäviltä ja intrasta. Mutta näkyvätkö hienolta kuulostavat arvot jokapäiväisessä toiminnassa? (Yksi Enronin arvoista oli muuten kunnioitus). Kulttuuria ohjaa näitä kirjallisia dokumentteja vahvemmin todellinen jokapäiväinen arki ja johtamiskäytännöt. Jos esimiehen antama viesti osoittaa eri suuntaan kuin kirjalliset arvot, arvaatteko kumman suunnan työntekijä lähtökohtaisesti valitsee? Ei niitä arvoja.

Johtajat ja esimiehet muokkaavat yrityskulttuuria sillä keitä he palkkaavat, irtisanovat ja palkitsevat. He luovat kulttuuria, halusivatpa he sitä tai eivät. Palkitsemalla työntekijän, joka ylittää annetut tavoitteet ylivoimaisesti, mutta tekee sen mutkia oikoen, annamme organisaatiolle viestin, että eettisten arvojen mukainen toiminta ei ole se, mikä ratkaisee. Viesti on ristiriitainen.

5. Aggressiivinen kielenkäyttö

Mietitkö koskaan, miten kielellisesti kannustat tiimiäsi hyvään suoritukseen? Jos jatkuvasti korostamme tavoitteisiin pääsemisen tärkeyttä, ja unohdamme painottaa sen merkitystä, MITEN tavoitteisiin pääsemme, voimme huomaamatta luoda riskin mutkien oikomiseen. Yritykset, jotka käyttävät aggressiivista kieltä, viitaten esimerkiksi kilpailijan tappamiseen tai sotaan, saattavat luoda harhakuvan, että tavoitteisiin on päästävä keinoja kaihtamatta. Työntekijät voivat helposti ryhtyä kuvittelemaan, että säännöt eivät koske heitä. Sodassa ja rakkaudessa kaikki on sallittua.

Yhteinen nimittäjä: Pelko

Jokaisessa edellä mainitussa viidessä tekijässä on yksi yhteinen nimittäjä: pelko. Pelkäämme riittämättömyyttämme, häpeän kohteeksi joutumista. Pelkäämme, että muuta ovat meitä parempia. Pelkäämme työmme menettämisen puolesta tai julkista nöyryytystä. Pelkäämme, että olemme väärässä. Joutuessamme pelon valtaan, lopetamme helposti rationaalisen ajattelun ja teemme mitä vain selvitäksemme.

”Joutuessamme pelon valtaan, lopetamme helposti rationaalisen ajattelun ja teemme mitä vain selvitäksemme.”

Minkälaista kulttuuria minä luon?

Näiden riskien ymmärtäminen ja eliminoiminen jokapäiväisessä johtamistyössä on hyvä vakuutus väärinkäytöksille ja epäterveen kulttuurin kehittymiselle. Toisinaan on hyvä ottaa peili käteen ja pohtia, miten omat johtamiskäytäntömme näyttäytyvät johdettavillemme. Minkälaista kulttuuria minä luon jokapäiväisillä tekemisilläni ja tekemättä jättämisilläni?

Kiinnostuitko ja haluaisit oppia lisää? Alla olevasta linkistä pääset koulutuksiimme.

Lähteitä: Mimi Swartz & Sherron Watkins: Power Failure: The Inside Story of The Collapse of Enron
Harward Business Review: 5 Signs Your Organization Might Be Headed for an Ethics Scandal

Ota yhteyttä

* Tähdellä merkityt kentät ovat pakollisia

Code of Conduct Company.

Postiosoite: Tiilimäki 24 A 1,
00330 Helsinki, Finland

info@codeofconduct.fi
tel. +358 50 486 9821