Whisteblowing vai eettinen kanava?

Whistleblowing. Mitä termistä tulee mieleen meille suomalaisille? Käräytä kaveri? Ilmianna naapuri? Puhuin pari viikkoa sitten Code of Conduct Company’n, Juuriharjan ja FRA:n kanssa järjestetyssä aamupalatilaisuudessa aiheesta.

Oman kokemukseni mukaan Suomi on yksi vaikeimmista maista implementoida ilmiantokanavia (en muuten pidä tuosta termistä, vaan käytän mieluimmin esimerkiksi nimeä ”eettinen kanava”), sillä emme ole tottuneet nostamaan epäkohtia esiin ja puuttumaan muiden toimintaan kovin herkästi.

Suosittelen kuitenkin pohtimaan näiden kanavien tarkoitusta hieman syvemmin. Tavoitteena on viime kädessä, että organisaatioiden epäkohdat tulisivat ilmi ja että niitä syntyisi vähemmän. Että meillä olisi terveempi työyhteisö, ja tätä kautta parempi työntekijäkokemus. Työntekijöiden ja kumppaneiden kannustaminen nostamaan epäkohtia esiin eettisen kanavan ja muiden väylien kautta on osoitus siitä, että organisaatiossa välitetään siitä, miten asioita tehdään, sen lisäksi mitä tehdään.

Speak up -kulttuurin ydin on juuri siinä, että epäkohtia kannustetaan nostamaan esiin ensin avoimen keskustelun kautta. Että organisaatiossa on sallittua, suotavaa ja turvallista nostaa epäkohtia esiin. Ethics Channel tai Whistleblowing kanava pitäisi kuitenkin olla vasta viimeinen keino tulla kuulluksi, tätä ennen pitäisi asia ottaa esiin esimiehen/työyhteisön/HR:n tai muun tahon kanssa. Kanavan idea pitäisi olla siinä, että sitä kautta voi ottaa yhteyttä silloin, kun henkilö kokee että hänellä ei ole jäljellä muita vaihtoehtoja ja/tai kun hän haluaa pysyä anonyymina.

Mitä termiä sinä käyttäisit ilmiantokanavan sijaan?

Ihmetteletkö vielä, että mikä ihmeen Whistleblowing? Tarvitsetko siihen koulutusta?