Verosuunnittelu – eettistä vai ei?

Verosuunnittelu – eettistä vai ei?

Verosuunnitteluun ja veronkiertoon liittyy voimakkaita mielikuvia ja asenteita. Jokaisella on jokin mielipide veroista: kuinka progressiivista verotus saa olla? Entä millainen verosuunnittelu on hyväksyttävää? Usein keskustelussa käsitteet verosuunnittelu ja veronkierto menevät sekaisin. Siinä missä verosuunnittelu on laillista verotuksen optimointia, veronkierto on lainvastaista toimintaa. Verolainsäädännön porsaanreikien vuoksi verosuunnittelun ja veronkierron välille jääkin harmaa vyöhyke, jonka rajat ovat häilyvät.

Verosuunnittelua ja veroneuvontaa löytyy useimpien laki- ja talousalan toimijoiden palveluvalikoimista. Yrityksissä verosuunnittelua tapahtuu jatkuvasti pohdittaessa kulujen vähentämistä verotuksessa, yhtiömuotoa valittaessa tai hankintoja tehdessä. Osakeyhtiön osakas voi päättää, nostaako hän varoja palkkana, osinkona vai kenties näiden yhdistelmänä.

Verohallinnon mukaan verovelvollisella on lupa minimoida veronsa verosuunnittelun avulla. Toisaalta verorasitetta keventävät toimet voivat osoittautua kielletyksi veron kiertämiseksi, vaikkei veroilta olisi vältytty kokonaan. Näin on käynyt esimerkiksi pyrittäessä saamaan ansiotulona verotettavaa tuloa lievemmin verotetuksi pääomatuloksi.

Verosuunnittelu on käsitteenä visainen. Yhtäältä on ymmärrettävää, että valitaan käytettävissä olevista laillisista keinoista se, joka on verotuksen kannalta kaikkein optimaalisin. Toisaalta silloin, kun tarkastelun kohteena on merkittävää varallisuutta kerryttänyt taho – niin yritys kuin yksityishenkilö – laillinen verosuunnittelu saa poikkeuksetta negatiivisen viitan kannettavakseen. Toiminnallahan kierretään veroja valtion kirstusta, josta rahoitetaan julkisia palveluita ja kollektiivista hyvinvointia.

Harmaalla vyöhykkeellä

Viime vuosina yhteiskunnallisen keskustelun aiheeksi on noussut perintö- ja lahjaverotuksen suunnittelu. Talousvaikuttaja Björn ”Nalle” Wahlroos sekä Fazerin omistajasukuun kuuluva Karl Fazer ovat avanneet verosuunnittelun Pandoran lippaan kertomalla muuttaneensa ulkomaille. Vuonna 2014 talouslehti Dagens Industri uutisoi Wahlroosin siirtäneen kirjansa Ruotsiin. Haastattelussa Wahlroos on todennut, että ”perintöjärjestelyjä miettivän varakkaan perheen on viisasta asettua asumaan Ruotsiin”. Myös leipomoyhtiö Fazerin omistajiin kuuluva Karl Fazer on perustellut maastamuuttoa perintöveron kiristyksellä: ”Nykyinen malli johtaa siihen, että emme näe järkevää tapaa rahoittaa sukupolvenvaihdosta.” Helsingin Sanomien mukaan Wahlroosin perhe säästää verosuunnittelunsa avulla yli 100 miljoonaa euroa. Vaikka Fazerin ja Wahlroosin toiminta on aiheuttanut pahennusta julkisessa keskustelussa, heidän toimintansa on silti juridisesti täysin laillista, mikä erottaa juuri verosuunnittelun veronkierrosta.

Kansainväliset suuryhtiöt pyrkivät useimmiten kanavoimaan tulonsa verotettavaksi maihin, joissa verotus on edullista, niin yhtiölle kuin osakkaille. Kuitenkin Suomesta löytyy myös poikkeuksellisia esimerkkejä, joista tunnetuimpia lienee rakettimaisesti miljardiyhtiöksi noussut Supercell. Peliyhtiön perustajat Ilkka Paananen ja Mikko Kodisoja ovat nousseet Suomen 2010-luvun suurimmiksi veronmaksajiksi maksamalla henkilökohtaisia veroja yli 150 miljoonaa euroa vuosina 2013-2018. Supercellin toimitusjohtaja Ilkka Paanasen mukaan Supercellin menestys on johtunut myös onnesta, jota yhtiö haluaa nyt levittää takaisin yhteiskuntaan: ”Haluamme auttaa muita, koska koemme, että olemme olleet itse hyvin onnekkaita.”

Maaliskuussa 2016 eduskunnan kyselytunnilla tapetilla oli verosuunnittelu. Oppositio tiedusteli silloiselta pääministeri Juha Sipilältä hänen henkilökohtaisesta verosuunnittelustaan. Sipilän mukaan hänellä olisi ollut monessa tilanteessa mahdollisuus kiertää veroja yrityskauppoja tehdessä. Hän kertoo saaneensa tarjouksia tehdä niin Luxemburgin kautta: ”Olen aina vastannut niihin ehdotuksiin niin, että minä haluan maksaa Suomeen veroni, koska olen täällä saanut opiskella ja kasvaa ja tämä on turvallinen maa ja haluan myös omalla veronmaksukäyttäytymiselläni olla esimerkkinä.” Sipilästä tuli eniten Suomessa vuonna 1996 ansainnut henkilö myytyään perustamansa Solitra Oy:n ulkomaille.

Missä menee raja?

Laki asettaa yhteiskunnalle yhteiset pelisäännöt ja vetää rajan laillisen ja laittoman toiminnan välille. Siinä mielessä lainsäädäntö on aika yksiselitteistä. Moraalin sen sijaan voidaan katsoa edustavan jokaisen henkilökohtaista käsitystä siitä, mikä on hyvää tai pahaa. Yhden mielestä verosuunnittelu on osa järkevää taloudenhoitoa, toisen mielestä epäisänmaallista toimintaa.

Siinä missä etiikka kyseenalaistaa verosuunnittelun, kansantaloustiede katsoo maan verotustasoa sen yhtenä kilpailukyvyn mittarina. Euroopan unionin yhtenä perustavoitteenahan on turvata pääomien vapaa liikkuvuus. Yrityksillä onkin tapana hakeutua sellaisiin EU-maihin, joissa olosuhteet, kuten verotus, ovat edullisia.

Millainen verosuunnittelu on sitten hyväksyttävää? Tämän blogikirjoituksen tarkoituksena on pohtia verosuunnittelun eettisyyttä laajasti ymmärrettynä. Päätän siksi olla ottamatta kantaa universaaliin moraalikäsitykseen verosuunnittelun oikeutuksesta, sillä minun valtuuteni eivät ylety sinne asti. Ja hyvä niin.

Luin kesäkuussa ahvenanmaalaisen kauppaneuvos Anders Wiklöfin elämäkerran Murarens son (suom. Muurarin pojasta miljonääriksi). Panaman papereiden tietovuodon jälkeen keltainen lehdistö tuli kuumottelemaan Wiklöfiä ja kertoi selvittävänsä hänen yhteytensä veroparatiiseihin. Wiklöf totesi rauhallisesti, että ”jos minun rahojani sieltä löydätte, niin saatte ne pitää, sillä minä en sellaista toimintaa harrasta ja siksi voin nukkua yöni hyvin”.

Nukutko sinä yösi hyvin?

HALUATKO OPPIA LISÄÄ AIHEESTA?

Ota yhteyttä

Code of Conduct Company.

Mannerheiminaukio 1 A,
Helsinki, Finland

info@codeofconduct.fi
tel. +358 50 486 9821

Y-tunnus: 2369201-1

Verkkolaskuosoite: 003723692011
Operaattori: Maventa (003721291126)

* Tähdellä merkityt kentät ovat pakollisia